"Joulu on joulu,
vuodessa kerran,
se kestää sen verran,
silloin mielesi voit rauhoittaa"
Oi, päiväkirja,
Tänään oli koulun joulujuhla. Tuli ihan hyvä torkka. Ei yhtään kymppiä, huonoin oli seiska, mutta se tulikin vain yhdestä aineesta. (kuvataide) Oli ysiä ja kasia, eli OK.
Ei tässä enää paljon asiaa ole. Oli vain pakko kertoa jollekulle ja purkaa tätä jännitystä ja muuta. Oli miten oli,
hyvää ja mukavaa joulun odotusta niin minä ainakin haluaisin itselleni toivotettava
JOULU
Jouluun enää neljä päivää,
sen jo aamulla tiesin
kun silmät aukaisin
Joulua odotettu kaikki
kakstoista kuun kiertoa on,
nyt pian odotus jo palkitaan.
Lahjat, häärinä ja hyörinä,
sekö onkin Joulun idea?
Ei, ei ollenkaan, vaan
kunnia Jeesus-lapselle,
pian syntyvälle
Joulu jo sarastaa
lauantai, 20. joulukuu 2008
Rusinoita ja joululauluja
torstai, 18. joulukuu 2008
Maa on niin kaunis.
" Maa on niin kaunis
ja kirkas Luojan taivas "
Rakas päiväkirja,
Ah, vuoden ihanin juhla lähenee vauhdilla. Joulu. Se sana sointuu ihanasta korvissani... Mutta nyt kuulumisiini. Huomenna, perjantaina, on viimeinen kunnon koulupäivä ennen joululomaa. Ihanaa. Lauantaina on joulujuhla, saadaan välitodistukset, ja sitten olen onnellinen joululomalainen. Harmi, ettei Ida, se kaverini, ole kotona melkein koko joululomana. Mutta ei se kovin paljon haittaa. Pääsen luultavasti joululomalla Lappiin, Leville, isän kanssa. Aww...
Tänään ei onneksi tullut läksyä. Olen niihin täydellisen kypsä. No, oli miten oli, olen odottanut joululomaa ikuisuuden.
Joulujuhlassa meidän luokkamme on jaettu tyttöihin ja poikiin. Pojat esittävät joulu evankeliumin, ja tytöt "Sydänrunoja". Tyttöjen esitys on Lucia-esityksen ja yhteislaulun "Joulu on tullut" jälkeen. Poikien on viimeisenä.
Huomenna on pikkujoulut luokassa. Kaipa se on ihan OK.
Mutta nyt tämä oli tässä.
See again
-K.T.
ja kirkas Luojan taivas "
Rakas päiväkirja,
Ah, vuoden ihanin juhla lähenee vauhdilla. Joulu. Se sana sointuu ihanasta korvissani... Mutta nyt kuulumisiini. Huomenna, perjantaina, on viimeinen kunnon koulupäivä ennen joululomaa. Ihanaa. Lauantaina on joulujuhla, saadaan välitodistukset, ja sitten olen onnellinen joululomalainen. Harmi, ettei Ida, se kaverini, ole kotona melkein koko joululomana. Mutta ei se kovin paljon haittaa. Pääsen luultavasti joululomalla Lappiin, Leville, isän kanssa. Aww...
Tänään ei onneksi tullut läksyä. Olen niihin täydellisen kypsä. No, oli miten oli, olen odottanut joululomaa ikuisuuden.
Joulujuhlassa meidän luokkamme on jaettu tyttöihin ja poikiin. Pojat esittävät joulu evankeliumin, ja tytöt "Sydänrunoja". Tyttöjen esitys on Lucia-esityksen ja yhteislaulun "Joulu on tullut" jälkeen. Poikien on viimeisenä.
Huomenna on pikkujoulut luokassa. Kaipa se on ihan OK.
Mutta nyt tämä oli tässä.
See again
-K.T.
sunnuntai, 14. joulukuu 2008
Paavo, suuri kysymysmerkki.
Rakas päiväkirja,
Täälläpäässä on ollut hankalaa. Lähden kahden tunnin päästä äidin kanssa kaupoille. Käymme jokavuotisilla naisten messuilla, ja sen jälkeen äiti vie minut ringetteen. Sani, kaverini, ei tule. Sillä on jotkut hiton piparkakku kekkerit (?). Aamulla heräsin joskus kahdeksalta, mutta nousin vasta 8.45 aikoihin. Nenä on ihan tukossa.
Ja sitten on tämä Paavo... Huoh. Paavo on minun luokallani, eli 4a:lla. Hän hauska, mukava ja omalla tavallaan ymmärtäväinen. Ja ennenkaikkea varattu. Enkä usko että hän minua haluaa. Perjantaina, päivän viimeisellä kuvaamataidon tunnilla hän valitteli että meselistalla ei ole kuin yksi. Hän kyseli siitä sitten että onko jollakulla mese, mutta minä, joka istuin pöydän toisessa päässä, ja jolla oli mese, esitin etten olisi kuullut. Sitten kaverini Ida kysyy kovaan ääneen: "Eikö sulla ollukki mese?" Olin silleen että oli oli älä sitä nyt kailota, mutta Ida ehti jo huikata Paavolle että minulla on mese.
Paavo ja minä vaihdettiin meset. Kahdeksan aikoihin Paavo jo tekstaa (en kyllä tiedä mistä se sai puhelin numeroni) että pääsetkö meseen, ja minä tyttö menin kuin ammuttu. Iskä oli silloin (ja on edelleen tänäänkin) Teneriffalla, ja meillä oli juuri sinä päivänä lapsenvahti, Mona, koska äidillä oli pikkujoulut työkavereittensa kanssa.
Kun sanoin Monalle että täytyykin mennä takasin tietokoneelle, (olin juuri tullut sieltä) niin Mona kysyi että tulikos virtuaalideitit. Olin ihan että joo, eikun ei siis sellaset... Mona vain virnuili, kun minä painuin koneelle. No, Paavon kanssa oli ihan OK mesettää. Pitkin viikonloppua ollan nyt mesetelty, viimeksi n. puoli tuntia sitten. Mutta onko Paavolla oikeasti jotain tunteita minua kohtaan? En ole edes sievä, en siro enkä muutenkaan kaunis tai mitään... No, eiköhän aika näytä.
Mutta silti mieltäni kalvaa pieni sivu seikka. MINULLA nimittäin on tunteita erästä Anttia kohtaan... Hän on kolmetoista, eli kolme vuotta minua vanhempi. Hän on hersyvän hauska, mukava, huomaavainen ja unelmien herrasmies. Ainakin minun makuuni. Hän asuu Turussa, kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä. Hän on äidin kummilapsen isoveli. En ole mitään sukua silti hänelle. Paula, eli äitini kummilapsi, oln minun ikäiseni. Miksi kymmen vuotiaan elämän pitää olla näin rankkaa?
Täälläpäässä on ollut hankalaa. Lähden kahden tunnin päästä äidin kanssa kaupoille. Käymme jokavuotisilla naisten messuilla, ja sen jälkeen äiti vie minut ringetteen. Sani, kaverini, ei tule. Sillä on jotkut hiton piparkakku kekkerit (?). Aamulla heräsin joskus kahdeksalta, mutta nousin vasta 8.45 aikoihin. Nenä on ihan tukossa.
Ja sitten on tämä Paavo... Huoh. Paavo on minun luokallani, eli 4a:lla. Hän hauska, mukava ja omalla tavallaan ymmärtäväinen. Ja ennenkaikkea varattu. Enkä usko että hän minua haluaa. Perjantaina, päivän viimeisellä kuvaamataidon tunnilla hän valitteli että meselistalla ei ole kuin yksi. Hän kyseli siitä sitten että onko jollakulla mese, mutta minä, joka istuin pöydän toisessa päässä, ja jolla oli mese, esitin etten olisi kuullut. Sitten kaverini Ida kysyy kovaan ääneen: "Eikö sulla ollukki mese?" Olin silleen että oli oli älä sitä nyt kailota, mutta Ida ehti jo huikata Paavolle että minulla on mese.
Paavo ja minä vaihdettiin meset. Kahdeksan aikoihin Paavo jo tekstaa (en kyllä tiedä mistä se sai puhelin numeroni) että pääsetkö meseen, ja minä tyttö menin kuin ammuttu. Iskä oli silloin (ja on edelleen tänäänkin) Teneriffalla, ja meillä oli juuri sinä päivänä lapsenvahti, Mona, koska äidillä oli pikkujoulut työkavereittensa kanssa.
Kun sanoin Monalle että täytyykin mennä takasin tietokoneelle, (olin juuri tullut sieltä) niin Mona kysyi että tulikos virtuaalideitit. Olin ihan että joo, eikun ei siis sellaset... Mona vain virnuili, kun minä painuin koneelle. No, Paavon kanssa oli ihan OK mesettää. Pitkin viikonloppua ollan nyt mesetelty, viimeksi n. puoli tuntia sitten. Mutta onko Paavolla oikeasti jotain tunteita minua kohtaan? En ole edes sievä, en siro enkä muutenkaan kaunis tai mitään... No, eiköhän aika näytä.
Mutta silti mieltäni kalvaa pieni sivu seikka. MINULLA nimittäin on tunteita erästä Anttia kohtaan... Hän on kolmetoista, eli kolme vuotta minua vanhempi. Hän on hersyvän hauska, mukava, huomaavainen ja unelmien herrasmies. Ainakin minun makuuni. Hän asuu Turussa, kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä. Hän on äidin kummilapsen isoveli. En ole mitään sukua silti hänelle. Paula, eli äitini kummilapsi, oln minun ikäiseni. Miksi kymmen vuotiaan elämän pitää olla näin rankkaa?
Kiitos kuitenkin kun kuuntelit päiväkirja. Kirjoitan taas joskus. Heippa.
sunnuntai, 14. joulukuu 2008
Minä.
Kuka minä olen?
Minä olen lyhyesti sanottuna K.T. Toivoisin että kutsutte minua sillä nimellä. Tämä on minun blogini, johon kirjoittelen aina välillä ajatuksiani ja mietteitäni, puran tunnekuohujani ja valittelen muutenkin elämästäni. Tässä kuitenkin teille tietämättömille pieni esittely minusta.
Nimi: K.T.
Ikä: 10v.
Skp: ♀
Perhe: mother, father, brother and a cat
Siinä kaikki mitä teidän tässä vaiheessa kuuluu tietää. Muut asiat käyvät selväksi jälkeenpäin.
Mutta nyt, painu hiiteen tai ala seuraamaan tätä blogia.
Näkymisiin,
K.T.
Minä olen lyhyesti sanottuna K.T. Toivoisin että kutsutte minua sillä nimellä. Tämä on minun blogini, johon kirjoittelen aina välillä ajatuksiani ja mietteitäni, puran tunnekuohujani ja valittelen muutenkin elämästäni. Tässä kuitenkin teille tietämättömille pieni esittely minusta.
Nimi: K.T.
Ikä: 10v.
Skp: ♀
Perhe: mother, father, brother and a cat
Siinä kaikki mitä teidän tässä vaiheessa kuuluu tietää. Muut asiat käyvät selväksi jälkeenpäin.
Mutta nyt, painu hiiteen tai ala seuraamaan tätä blogia.
Näkymisiin,
K.T.
